Kiitollisuus on tiiviisti yhteydessä onnellisuuteen. Mitkä ovat kiitollisuuden edut?
Sisältö
Kyky sanoa ”kiitos” on yksi tärkeimmistä asioista, joita opimme lapsuudessa. Aikuisiksi kasvaessaan jotkut ihmiset unohtavat tämän eleen, kun taas toiset omaksuvat sen elämäntavaksi ja ilmaisevat kiitollisuuttaan jopa pienimmistä arkisista asioista.
Tässä mielessä psykologia yhdistää kiitollisuuden tiettyihin yleisiin luonteenpiirteisiin ja määrittelee sen myös onnellisuuden perustavanlaatuiseksi tekijäksi. Kyse ei ole vain siitä, että sanotaan ”kiitos” tietyissä tilanteissa, vaan myös siitä, että tiedostetaan elämän positiiviset hetket ja onnellisuuden tunne.
Millaisia ovat ihmiset, jotka ilmaisevat kiitollisuuttaan usein?
Kalifornian yliopiston ihmisen hyvinvoinnin tutkimuskeskus, joka tutkii hyvinvoinnin psykologiaa, sosiologiaa ja neurobiologiaa, julkaisi artikkelin, jossa selitetään, että kiitollisuus toimii kaksinaisena tunnustuksena: että on olemassa jotain positiivista ja että tämä ”jotain” ei synny omien ponnistelujen ansiosta, vaan tulee ulkopuolelta.
Tässä mielessä korostetaan, että usein kiitollisuuden ilmaiseminen liittyy elämän arvon tiedostamiseen ja sen ainakin osittain muiden ihmisten, olosuhteiden tai ulkoisten tekijöiden ansioksi lukemiseen.
Toisaalta kiitoksen toistuva ilmaiseminen liittyy läheisesti empatiaan, kykyyn asettua toisen ihmisen asemaan. Sanomalla ”kiitos” ihminen tunnustaa, että toinen ihminen on tehnyt arvokkaan teon, joka, vaikka se olisi kuinka vähäinen tahansa, on vaatinut ponnisteluja tai huomiota.
Toisaalta se on myös asenne, joka vahvistaa sosiaalisia siteitä perheeseen, ystäviin ja työtovereihin. Tämä tapa edistää positiivista vuorovaikutusta ihmisten välillä, joilla on yhteisiä intressejä. Lisäksi se edistää vastavuoroisuutta: sanomalla ”kiitos” lisäät todennäköisyyttä saada kiitosta vastineeksi.
Kiitollisuuden edut ihmiselle
The Table -julkaisussa (Biola-yliopiston kristillisen ajattelun keskus) julkaistussa haastattelussa psykologi Robert Emmons, Kalifornian yliopiston professori, selitti, että tohtoriopintojensa aikana hän tutki onnellisuuden käsitettä ja korosti, että kiitollisuus on keskeisessä roolissa onnellisuuden saavuttamisessa.
”Meitä kiinnostaa analysoida onnellisten ihmisten ominaisuuksia. Ketkä ovat onnellisia? Miksi he ovat onnellisia? Mitkä tekijät erottavat onnellisimmat ihmiset vähiten onnellisista? Kävi ilmi, että suurin vaikutus on vain kolmella tai neljällä tekijällä”, hän sanoi.
Ensinnäkin hän mainitsi, että ”onnellisuuden tärkein lähde” ovat sosiaaliset suhteet ja toiseksi ”tarkoituksen tunne”.
”Kolmas kategoria, johon kiitollisuus kuuluu, on asenne. Keskeisiä indikaattoreita ovat elämänkatsomukseen liittyvät luonteenpiirteet, kuten optimismi tai pessimismi, luottamus tai epäluottamus. Kiitollisuus oli yksi niistä”, hän jatkoi.
Tässä mielessä hän väitti, että ”onnellinen ihminen, syvää tyydytystä kokeva ihminen, on kiitollinen ihminen”.
Vuonna 2003 Robert Emmons ja Michael McCullough Miami Universitysta tekivät tutkimuksen, jossa he analysoivat kolmen satunnaisesti valitun ryhmän tietoja: yksi ryhmä sai tehtäväkseen kirjoittaa muistiin, mistä he olivat kiitollisia, toinen ryhmä kirjoitti muistiin kaiken, mikä heitä suututti tai ärsytti, ja kolmas ryhmä kirjoitti muistiin neutraalit tapahtumat.
Tulokset osoittivat, että kiitollisuutta ilmaissut ryhmä ”voi yleisesti ottaen paremmin”, oli optimistisempi tulevan viikon suhteen, ilmoitti vähemmän fyysistä kipua ja sanoi käyttävänsä enemmän aikaa liikuntaan. Näin ollen yksinkertainen ele voi vaikuttaa syvästi sekä antajaan että vastaanottajaan. Se on osa elämäntapaa.
