Kyky muistaa tapahtumia riippuu monista tekijöistä, alitajuisesta tilasta emotionaaliseen tilaan. Asiantuntija-analyysi Infobaelle.
Sisältö
Varhain aamulla, kun huoneisiin laskeutuu hiljaisuus ja kaupungin hälinä vaimenee, jotkut heräävät sydämen sykkeen kiihtyneenä kirkkaan unen vuoksi, kun taas toiset avaavat silmänsä ja tuntevat muistissaan aukon.
Tällaisina aamuina herää kysymys: miksi joskus unohdamme, mitä olemme nähneet unessa? Ja mitä tämä unohtaminen kertoo sisäisestä maailmastamme?
Infobaen haastatteleman asiantuntijoiden mukaan vastaus tähän yölliseen arvoitukseen liittyy sekä alitajunnan toimintaan että kehon ja mielen hienovaraiseen vuorovaikutukseen.
Unet ovat osa psyykkistä elämää, ja vaikka ne eivät saavutakaan tietoisuuden tasoa, ne ovat aina läsnä.
Alitajunnan kätketty kieli
Tohtori Juan Eduardo Tesone, Argentiinan psykoanalyyttisen yhdistyksen varsinainen jäsen ja Salvadorin yliopiston (USAL) kunniaprofessori, selitti Infobaelle, että alitajunta ilmenee unien, ajatusten ilmaisun virheiden ja vitsien kautta. Sigmund Freud uskoi, että tie alitajuntaan avautuu ennen kaikkea unien kautta: ”Unen tutkiminen on kuninkaallinen tie alitajunnan ymmärtämiseen”.
Valveilla ollessaan ihminen harjoittaa sensuuria, joka estää toiveiden tai ajatusten ilmaisemisen vaatimattomuuden, pelon tai herkkyyden vuoksi. Unessa tämä tukahduttaminen heikkenee, mutta ei katoa kokonaan. Siksi unet ovat usein tukahdutettujen toiveiden ilmentymiä ja vaikuttavat fragmentaarisilta tai peitellyiltä. Tesonen mukaan ”jos pyydetään unennäkijää vapaasti suhtautumaan jokaiseen unen fragmenttiin, voidaan löytää logiikka, joka on absurdin taustalla”.
Kun unet häviävät: tukahduttamisen rooli
Unien unohtaminen ei tarkoita, että et olisi nähnyt niitä. Tesone väittää, että ”kaikki näkevät unia”, ja tämä voidaan todistaa tieteellisesti: jos herätät ihmisen REM-unen (rapid eye movement) vaiheessa, jolloin silmät liikkuvat nopeasti ja aivot ovat aktiivisia, ”hän sanoo nähneensä unta”. Unien unohtaminen heräämisen jälkeen johtuu voimakkaammasta tukahduttamisesta, esteestä, joka estää alitajunnan tunkeutumisen tietoisuuteen.
Liliana Solari, Amerikan psykologisen yhdistyksen lisensoitu psykoanalyytikko ja parien ja perheiden kanssa työskentelevä asiantuntija, totesi, että ”näemme aina unia, vaikka emme joskus muista niitä tietyn asteen tukahduttamisen vuoksi”. Hänen mukaansa ne, jotka muistavat unensa paremmin, ovat herkempiä tukahduttamisen mekanismeille, mikä tarkoittaa suorempaa yhteyttä omaan sisäiseen maailmaansa.
”Ihminen, jolla on suurempi kyky unelmoida, on enemmän yhteydessä omaan sisäiseen maailmaansa, mikä antaa hänelle enemmän mahdollisuuksia ratkaista ongelmiaan ja reagoida asianmukaisesti omiin toiveisiinsa”, Solaari totesi.
Keho ja mieli: kun unien unohtaminen on oire
Tohtori Francisco Alberto Gerrini, psykiatri ja psykoanalyytikko Amerikan psykologiliitosta, kertoi Infobaelle, että unien täydellinen puuttuminen tai niiden täydellinen puuttuminen voi olla merkki piilevästä terveysongelmasta.
Hän kertoi tapauksesta, jossa tyttö, joka ei nähnyt unia, diagnosoitiin kärsivän ylempien hengitysteiden tukkeutumisesta. Lääketieteellisen hoidon jälkeen tyttö alkoi nähdä unia ja palautti fyysisen terveytensä. Gerrini korosti, että ”unien puuttuminen ei ole koskaan merkki terveydellisestä ongelmasta” ja että on tärkeää ensin selvittää, onko henkilö todella uneton vai eikö hän vain muista uniaan.
Tekijät kuten stressi, alkoholin tai psyykenlääkkeiden käyttö sekä unen puute vaikuttavat kykyyn muistaa unia.
”Yliopistokokeet ovat niin stressaavia, että ne aiheuttavat joskus ahdistavia unia, mutta unien analysointi osoittaa myös, että aivot eivät lepää”, Gerrini totesi. Unen tehtävä on muutakin kuin pelkkä lepo: aivot käsittelevät ja prosessoivat hankittua kokemusta, ja unet heijastavat tätä yöllistä toimintaa.
Unet emotionaalisena kompassina
Solari totesi myös, että on olemassa erilaisia unia, esimerkiksi toiveita täyttäviä unia ja ahdistavia unia. Psykoanalyyttisessä prosessissa muistettujen unien toistuminen on merkki siitä, että alitajunta tulee esiin ja että ihminen etenee sisäisen maailmansa tutkimisessa. ”Kun ihminen ei muista uniaan, hänen ymmärryksensä alitajuisesta maailmasta on heikentynyt”, hän sanoi.
Tesone on samaa mieltä siitä, että unet helpottavat pääsyä tukahdutettuihin toiveisiin ja osoittavat, että psyyke on liikkeessä. Ihmisillä, joilla on psykosomaattisia sairauksia, unien paluu psykoterapian aikana on rohkaiseva merkki siitä, että konfliktit alkavat ratketa psykologisella tasolla, mikä suojaa kehoa sairauksilta.
Nopean unen vaihe (REM-uni) on jakso, jolloin unet ovat voimakkaimmillaan.
”Nopean unen (REM-unen) aikana ihminen näkee unia; hitaan unen (ei-REM-unen) aikana ihminen ei kerro näkevänsä unia”, Solari selitti. Tiede ja psykoanalyysi ovat yhtä mieltä: unet ovat universaali prosessi, vaikka muistot niistä ovat ohikiitäviä.
Unet, joilla on oma logiikkansa ja salaperäinen kielensä, seuraavat jokaista meistä, vaikka ne joskus katoavat aamunkoitteessa. Ne eivät ole pelkästään yöllistä viihdettä, vaan ne ovat väline, jonka avulla voimme ymmärtää toiveitamme, ratkaista konflikteja ja ylläpitää kehon ja mielen tasapainoa. Unien muistojen puuttuminen voi olla merkki aktiivisemmasta tunteiden tukahduttamisesta tai, harvinaisissa tapauksissa, hälyttävä merkki terveysongelmista. Unessa jokainen ihminen kohtaa fragmentteja omasta persoonallisuudestaan, vaikka muistot katoavatkin herättyään.
