Tuhatvuotisen historian ajan kulta on ollut rikkauden symboli. Vaikka ihmiset ovat käyttäneet rahana mitä tahansa välineitä (suolaa, kolikoita, seteleitä tai nykyään algoritmeja), mikään muu omaisuuserä ei voi kilpailla sen kanssa historiallisen perinteen osalta. Populaarikulttuuri on täynnä viittauksia tähän jalometalliin. Historiallisia viittauksia ovat esimerkiksi Moskovan kulta, jonka toisen tasavallan hallitus lähetti Neuvostoliittoon, ja televisiossa suosittu sarja La Casa de Papel (Paperitalo). Jopa futurististen mekanismien, kuten kryptovaluuttojen, aikakaudella jalometalli jatkaa voimansa osoittamista. Eikä vain sijoitusvarallisuutena, joka voi tarjota turvaa taloudellisten myllerrysten aikana, vaan myös geostrategisena aseena. Keskuspankkien kultaostot, jotka kiihtyivät Ukrainan sodan alkamisen myötä vuonna 2022, ovat ratkaiseva tekijä hintojen voimakkaan nousun taustalla. Kultaharkkojen omistaminen ja niiden fyysinen säilytyspaikka saavat uuden ulottuvuuden, johon vaikuttaa myös suurelta osin Valkoisen talon luoma uusi globaali ja kaupallinen järjestys.
Sisältö
Kuinka Trump ja Kiina muuttivat jalometallin geostrategiseksi aseeksi
Donald Trumpin epävakaa kansainvälinen politiikka, joka on avoimessa konfliktissa EU:n kanssa, on tänä vuonna herättänyt keskustelua esimerkiksi Saksassa ja Italiassa siitä, pitäisikö palauttaa niiden valtavat kultavarannot Yhdysvaltoihin. Vuonna, jolloin Washington julisti kauppasodan, Valkoisen talon laajamittainen tullipolitiikka vapautti lopulta kullan tulleista – tuotteen, joka on liian herkkä maailman suurimmalle taloudelle. Kuitenkin jo pelkkä tullien käyttöönoton uhka johti hintojen nousuun ja sai aikaan ennaltaehkäisevän kullan siirron Atlantin yli Lontoon varastoista New Yorkin varastoihin (välttäen näin mahdolliset tullit kullalle Yhdysvaltojen ulkopuolella). Kiina osoittaa myös kullan merkityksen nykypäivän geopoliittisessa tilanteessa: sen keskuspankki on merkittävä ostaja, ja ostomäärät ovat oletettavasti suuremmat kuin virallisesti ilmoitetut. Tällainen läpinäkymättömyys on lopulta tyypillistä geostrategisesti merkittäviksi muuttuneille omaisuuserille.
Kultakanta maailman valuuttojen vertailuarvona lakkautettiin suuren laman aikana, ja dollarin vaihdettavuus kultaan lakkautettiin vuonna 1971. Keskuspankit ympäri maailmaa säilyttävät kuitenkin edelleen merkittäviä varantoja tästä metallista, jonka arvo on noussut jyrkästi hintojen nousun ansiosta. Vuonna 2025 kullan hinta nousi 65 %, mikä oli paras tulos vuodesta 1979 lähtien, ja nousi lähes 140 % viimeisten kolmen tilikauden aikana. Yhdysvaltojen, maailman suurimman kullan varannon (8133 tonnia) omaavan maan, varannot ylittivät ensimmäistä kertaa 1 biljoonan dollarin rajan (850 miljardia euroa). Keskuspankkien ostot ovat olleet ratkaisevassa roolissa jalometallin hintojen vääjäämättömässä nousussa, ja niiden määrä on noussut maailmanlaajuisesti noin 32 000 tonniin. Niiden arvo on 3,84 biljoonaa euroa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 oli käännekohta kullan roolissa turvasatamana ja sen geopoliittisessa ulottuvuudessa. ”Tämä johti rakenteelliseen muutokseen kullan maailmanlaajuisessa kysynnässä. Kun Yhdysvallat jäädytti kaikki dollarimääräiset venäläiset varat, monet kehittyvien markkinoiden keskuspankit pelkäsivät, että vastaavia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa myös niitä vastaan konfliktin sattuessa”, selittää Kerstin Hottner, raaka-aineiden osaston johtaja Vontobelissa.
Siksi monet keskuspankit päättivät etsiä vaihtoehtoja dollarille varannoissaan ja suosivat kullan ostamista. Julius Baerin uuden sukupolven tutkimusosaston johtajan Carsten Menken mukaan Ukrainan sota on ”tärkein tekijä, joka on aiheuttanut muutoksen kullan roolissa geostrategisena omaisuuseränä. Kyseessä on rakenteellinen muutos, joka on todennäköisesti peruuttamaton, vaikka rauhansopimus saavutettaisiin”.
Mutta on vielä yksi tekijä, joka on viime aikoina vahvistanut kullan geostrategista profiilia, ja se on nimenomaan Donald Trumpin valtaannousu. Yhdysvaltain presidentti rikkoo viime vuosikymmeninä vallinnutta kansainvälisten suhteiden status quo:ta hyökkäämällä jatkuvasti EU:n suhteita vastaan. Lisäksi hän heikentää Yhdysvaltain keskuspankin riippumattomuutta, joka säilyttää tuhansia tonneja kultaa, jotka ovat eurooppalaisten keskuspankkien käytettävissä. Nämä keskuspankit tallettivat osan varannoistaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikana. Nämä kaksi tekijää ovat viime aikoina herättäneet keskustelua Saksassa ja Italiassa – joissa 37 % ja 43 % kultavarannoista on talletettu New Yorkin keskuspankkiin – jalometallin palauttamisesta. Saksa ja Italia ovat Yhdysvaltojen jälkeen maailman suurimmat kultavarannot: Maailman kultaneuvoston tietojen mukaan Bundesbankilla on hallussaan 3350,25 tonnia ja Italian keskuspankilla 2451,84 tonnia.
Nämä kaksi maata säilyttävät kuitenkin suurimman osan kullastaan keskuspankkiensa varastoissa Frankfurtissa tai Roomassa. Yhdysvallat suojaa omia (ja muiden maiden) varantojaan New Yorkissa sekä West Pointin ja Fort Noxin sotilastukikohdissa. Englannin keskuspankki säilyttää Britannian kultaa sekä muiden keskuspankkien ja yksityisten sijoittajien kultaa, jotka ovat ostaneet tätä metallia sijoituskohteeksi tänä vuonna.
”On havaittavissa kasvava suuntaus repatriaatioon tai ainakin suvereeniseen siirtämiseen kultavarannoista, joka liittyy enemmän epäilyksiin Yhdysvaltojen poliittisesta ja oikeudellisesta turvallisuudesta neutraalina säilyttäjänä kuin logistiikkaan. Tämä ei ole vielä massiivinen pako New Yorkin keskuspankista, vaan pikemminkin rakenteellinen suuntaus säilyttää enemmän kultaa omassa maassa tai lainkäyttöalueilla, jotka tarjoavat täyden oikeudellisen turvan, ja vähentää riskiä, että varannot voivat joutua sanktioiden, poliittisen paineen tai keskuspankin puuttumisen kohteeksi”, , selittää Judith Arnal, vanhempi tutkija taloustieteessä Elkanon kuninkaallisessa instituutissa.
Kehotuksia Italian tai Saksan kullan palauttamisesta ei tällä hetkellä esitä hallituksen virkamiehet tai keskuspankit. Saksassa ne ovat tulleet esiin äärioikeistolaisessa Alternative für Deutschland -puolueessa, ja Italiassa ideaa on keskusteltu vuodesta 2019 lähtien nykyisen pääministerin Giorgia Melonin Fratelli d’Italia -puolueessa. Hänen hallituksensa ei kuitenkaan ole ryhtynyt mihinkään toimiin varantojen palauttamiseksi Yhdysvalloista, mikä on kallis ratkaisu sekä logistiselta että epäilemättä myös poliittiselta kannalta. Kerstin Hottner, raaka-aineosaston johtaja Vontobelissa, ei usko, että Euroopan maat palauttavat kultaansa Yhdysvalloista lähitulevaisuudessa. ”Se johtaisi merkittävään luottamuksen menetykseen Yhdysvaltoja kohtaan. Se tulkittaisiin myös selväksi loukkaukseksi Trumpia kohtaan, ja ottaen huomioon hänen persoonallisuutensa ja menneisyytensä, hän todennäköisesti ottaisi sen henkilökohtaisesti ja kostaisi jollain tavalla. Laajamittaisen kotiuttamisen poliittiset seuraukset olisivat yksinkertaisesti liian suuret”, hän selittää.
Italia on toinen tuore esimerkki tästä uudesta kiinnostuksesta suvereeniin kultaan: Meloni-puolue on ehdottanut, että jalometallivarannot julistettaisiin ”Italian kansan puolesta valtion omaisuudeksi”, mikä herätti välittömästi huolta Euroopan keskuspankissa, joka pelkää, että tämä voisi loukata Italian keskuspankin riippumattomuutta ja olla ristiriidassa Euroopan unionin perussopimusten kanssa.
Kulta ja tullit
Kulta geopoliittisena omaisuutena on herkkä kysymys Yhdysvalloille, mikä on käynyt ilmi tämän vuoden tullipolitiikasta. Uhka verottaa jalometallia on jo johtanut ennaltaehkäisevään kultapalkkien siirtoon Lontoon varastoista New Yorkiin. Englannin keskuspankki, jonka varastoissa säilytetään merkittävä osa maailman kullasta, sai helmikuussa runsaasti pyyntöjä kullan nostamisesta kauppiailta ja pankeilta, jotka halusivat siirtää sen New Yorkiin. Uhka kultaa koskevien tullien käyttöönotosta saavutti huippunsa elokuussa, kun Trump ilmoitti 39 prosentin tulleista Sveitsille, mikä myös iski sen voimakkaaseen kullanjalostusteollisuuteen.
Sveitsi jalostaa noin 70 prosenttia maailman kullasta, ja Yhdysvallat on suuri kultaharkkojen tuoja. Sveitsin kauppataseen ylijäämä Washingtonin kanssa johtuu suurelta osin tästä jalometallista. Lopulta Trump päätti vapauttaa kullan tulleista ja alentaa Sveitsin tulleja 15 prosenttiin osana sopimusta, joka kuitenkin sisältää noin 200 miljardin dollarin arvosta sveitsiläisiä investointeja Yhdysvaltoihin, ja keskeisenä alana on kullanjalostusteollisuus. ”Näyttää siltä, että päätös 39 prosentin tullin käyttöönotosta Sveitsille tehtiin ottamatta asianmukaisesti huomioon maan roolia globaalina kullanjalostuskeskuksena. Kun kullan markkinat alkoivat jälleen osoittaa vääristymisen merkkejä, Yhdysvaltain viranomaiset kiiruhtivat vahvistamaan, että kulta ei kuulu tullipakettiin”, lisää Kerstin Hottner.
Kiinan ostot ja läpinäkyvyyden puute
Rahaviranomaisten vuotuiset kullan ostot olivat keskimäärin noin 500 tonnia vuosina 2009–2021 ja ovat lisääntyneet merkittävästi vuodesta 2022 lähtien. Kiina on maailman kuudenneksi suurin kultavarantojen omistaja. Sen kultavarannot ovat 2279,56 tonnia, mikä on 1948 tonnia enemmän kuin vuonna 2021, maailmanlaajuisen kultavarantojen omistuksen johtavan tietolähteen, World Gold Councilin, mukaan. Puola, joka on ollut jatkuvassa valmiustilassa vuodesta 2022 lähtien läheisyytensä Venäjään vuoksi, on kasvattanut kultavarantojaan vielä nopeammin, 230,84 tonnista vuonna 2019 448,23 tonniin vuonna 2024.
Useimmat maat raportoivat vapaaehtoisesti IMF:lle kultavarannoistaan. ”Näiden ilmoitettujen varantojen lisäksi vuodesta 2022 lähtien, kun Yhdysvaltain dollari alkoi toimia aseena, on alkanut ilmestyä myös merkittäviä määriä ilmoittamattomia ostoksia”, selittää Karsten Menke, joka mainitsee Kiinan yhtenä suurimmista kultaostajista, joilla ei ole varantoja. Sveitsiläisen pankin laskelmien mukaan ”ilmoittamattomien ostojen määrä on noussut 821 tonniin tammikuusta 2022 lähtien. Tämä luku on verrattavissa 357 tonniin ilmoitettuihin ostoihin”.
Judith Arnalin mukaan, joka työskentelee Elkanon kuninkaallisessa instituutissa, ”läpinäkyvyys on paljon pienempi kuin viralliset tiedot osoittavat: ilmoitettujen varantojen tilastot ovat suhteellisen yhdenmukaiset, mutta on konkreettisia todisteita ilmoittamattomista ostoista ja omistuksista sekä yksityisomistuksen harmaista alueista ja läpinäkymättömistä valtion varannoista”. Hänen mielestään käytettävissä olevat tiedot ovat riittävän luotettavia, jotta voidaan määrittää, kenellä on eniten kultaa maailmassa, mikä mahdollistaa maiden vertailun, mutta on mahdotonta saada yksityiskohtaista tietoa kaikesta valtioiden hallussa olevasta kullasta tai sen tarkasta fyysisestä säilytyspaikasta.
