Kuninkaallisen asetuksen luonnos, joka kehittää lakia 7/2023, kieltää puuttumisen kodittomiin kissoihin, vaikka ne olisivatkin uhka suojelluille lajeille arvokkailla luonnonalueilla.
Sisältö
Kuninkaallisen asetuksen luonnos, jolla pannaan täytäntöön laki 7/2023 eläinten suojelusta, on jälleen herättänyt poliittisia ja teknisiä kysymyksiä rajoittamalla mahdollisuuksia hallita kodittomien kissojen määrää jopa alueilla, joilla niiden läsnäolo on vaaraksi erityisen haavoittuville lajeille. Teksti, joka on parhaillaan sisäisessä tarkastelussa viime kesän julkisen kuulemisen jälkeen, asettaa tiukemmat kriteerit näiden eläinten torjuntatoimien sallimiselle.
Luonnoksessa sanotaan kirjaimellisesti: ”Arvioitaessa tarvetta ampua kodittomia kissoja, kuten 28. maaliskuuta annetun lain 7/2023 42 §:ssä sallitaan, näiden kissojen sosiaalistumattomuutta tai niiden esiintymistä luonnonalueilla ei voida pitää ampumisen perusteena”. Tällä lausunnolla asetus käytännössä sulkee mahdollisuuden valvontaan jopa niissä paikoissa, joissa on dokumentoitu vahinkoa, jota aiheutuu stepilinnuille, kuten pienelle drofalle tai uhanalaiselle kauralle .
Tämä toimenpide yllätti ympäristönsuojelun asiantuntijat, jotka ovat vuosien ajan varoittaneet kodittomien kissojen läsnäolon seurauksista suojelluilla alueilla. Kontrastia on vaikea perustella maaseudulla, jossa yksinkertaiset toimet, kuten männynkäpyjen tai sienien kerääminen ilman lupaa, voivat johtaa sakkoihin, kun taas toimenpiteet kissoja vastaan, jotka saalistavat paikallisia lajeja, ovat käytännössä kiellettyjä.
Dokumentoitu vaikutus suojelualueisiin
Huoli tästä asiasta ei ole uusi. Useat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet näiden eläinten suoran vaikutuksen herkkiin ekosysteemeihin. Viimeisimpiä näistä on Applied Animal Behaviour Science -lehdessä julkaistu tutkimus, jonka on tehnyt Artemisan-säätiö Kastilia-La Manchan aluehallituksen tuella. Tutkimuksen aikana kotikissoja ja villikissoja havaittiin kaikilla analysoiduilla alueilla, mukaan lukien Natura 2000 -verkoston alueet.
Seurannan aikana havaittiin vuorovaikutusta villieläinten kanssa alueilla, joilla elää myös iberianilma ja villikissa – lajit, joiden kanssa kotikissat voivat jakaa tauteja ja tartuttaa niitä toisilleen. Kenttätutkimusten aikana analysoitavaksi pyydystettiin viisitoista yksilöä.
Jotkut niistä olivat tartuntatautien kantajia, ja yksi yksilö oli kulkenut yli 150 hehtaarin matkan, mikä osoittaa sen valtavan leviämiskyvyn.
Tutkija Carlos Lázaro totesi kategorisesti: ”Tulokset ovat erittäin huolestuttavia, koska kissoja löydettiin jokaisessa tapauksessa suojelluilta alueilta.” Hän lisäsi: ”On erittäin vakavaa, että merkittäviä taloudellisia ja inhimillisiä resursseja investoidaan sellaisten lajien kuin marmorirääkkä, iberianilma ja arojen linnut säilyttämiseen, mutta samalla ei löydetä ratkaisua ongelmaan, joka vaikuttaa suoraan näihin hankkeisiin.”
Yksi lainsäädännön muutoksista on huomion keskipisteessä
Asiantuntijat katsovat, että lain 7/2023 täytäntöönpanosäännöksissä pahennetaan virhettä, joka on jo havaittu sen alkuperäisessä sanamuodossa. Artikla 42 rajoitti jo tilanteita, joissa kodittomiin kissoihin kohdistuvat toimenpiteet olivat sallittuja. Nyt viimeisin luonnos suojelee näitä toimenpiteitä jopa tapauksissa, joissa ne vaikuttavat lajeihin, joiden säilyttämiseen on vuosikymmenien ajan mobilisoitu valtion ja yksityisiä resursseja.
Alueilla, joilla kantabriankanalintu on säilynyt, tai steppilintujen pesimäpaikoissa, mikä tahansa lisäpaine saalistajien taholta voi olla ratkaiseva. Siksi asiantuntijat vaativat, että tekstin on oltava sopusoinnussa suojelusuunnitelmien kanssa eikä ristiriidassa niiden kanssa. Lasaro tiivistää asian näin: ”Asianomaiset viranomaiset on ymmärrettävä, että kotikissat ovat uhka biologiselle monimuotoisuudelle eivätkä voi olla suojeltuja lajeja.”
