Kaksi tuhatta vuotta sitten roomalainen ajattelija varoitti ihmiskunnan suurimmasta virheestä: ajan tuhlaamisesta uskoen sen olevan loputonta.
Seneca, yksi roomalaisen stoalaisuuden suurimmista persoonallisuuksista, jätti jälkeensä pohdintoja, jotka resonoivat edelleen nykyajan lukijoissa: ”Ongelma ei ole se, että meillä on vähän aikaa elää, vaan se, että tuhlaamme sen turhaan.” Tämä lainaus on peräisin esseestä ”Elämän lyhyydestä” (De Brevitate Vitae), joka on kirjoitettu noin vuonna 49 eKr. ja jossa filosofi analysoi, kuinka ihmiset käyttävät – tai tuhlaavat – kaikista resursseista rajallisimman: ajan.
Tässä tekstissä, joka on osoitettu hänen lankonsa Polinukselle, Seneca ei kehitä abstraktia teoriaa, vaan kirjoittaa pikemminkin moraalisen kirjeen suoralla ja provosoivalla sävyllä. Hänen tavoitteenaan on herättää lukija elämästä, joka on alistettu inertialle, jatkuville velvoitteille ja tunteelle, että todella tärkeät asiat voidaan aina lykätä huomiseen. Filosofi esittää epämiellyttävän kysymyksen: elämmekö me todella vai vain olemassa?
Pääidea on selvä: elämä ei ole luonteeltaan lyhyt, vaan pikemminkin me lyhennämme sitä omistautumalla pikkuseikoille. Tärkeiden päätösten lykkääminen, jatkuva kiire ilman päämäärää tai tunnustusta, vallan ja rikkauden tavoittelu – nämä ovat vain joitain ansioita, jotka varastavat vuosia elämästämme, vaikka emme sitä huomaa.
Tällaisessa tilanteessa stoalaisuus tarjoaa elämäntavan, joka perustuu tietoisuuteen, prioriteettien määrittelyyn ja vastuulliseen ajan käyttöön. Kyse ei ole maailmasta vetäytymisestä, vaan määrätietoisesta toiminnasta, kyvystä sanoa ”ei” tarvittaessa ja toiminnan sovittamisesta henkilökohtaisten arvojen kanssa. Näytösten, jatkuvan kiireen ja poikkeamien aikakaudella Senekin varoitus on edelleen kiistatta ajankohtainen.
