Tämä maa on kieltänyt merilevän kaupan, jota harjoittavat kiinalaiset yritykset, joilla ei ole teollista toimilupaa maan eteläosassa.

harjoittavat

Tuotantoministeriö on ottanut käyttöön uuden merilevän keräämisen ja jalostamisen järjestyksen, painostaen fiktiivisiä käsityöläisyrityksiä siirtymään uusiin oikeudellisiin standardeihin.

Perun tuotantoministeriö (Produce) on julkaissut korkeimman asetuksen nro 024-2025-PRODUCE, jolla muutetaan tärkeitä artikloja kalastuksen hallintaa koskevassa asetuksessa (ROP) merilevän osalta.

Tärkeimpiä uudistuksia ovat menettelyn käyttöönotto ja 24 kuukauden siirtymäaika käsityölisluvat, jotka vastaavat teollisen toiminnan ehtoja .

Tämä maa on kieltänyt merilevän kaupan, jota harjoittavat kiinalaiset yritykset, joilla ei ole teollista toimilupaa maan eteläosassa.

Merilevät: mistä lisenssin mukauttamismenettely koostuu?

Tämä muutos on osa kestävän kalastuksen edistämispolitiikkaa, jolla pyritään tasapainottamaan vesieliöstön resurssien käyttö ja nykyaikaisten jalostus-, turvallisuus- ja jäljitettävyysstandardien noudattaminen perustuslain ja alan suuntaviivojen mukaisesti.

Aluehallituksille annetaan 20 työpäivää määräyksen julkaisemisesta lähtien aikaa määrittää lisenssit, jotka koskevat merilevän käsityöläisviljelyä ja jotka on mukautettava teollisiin lisensseihin .

Kun asianmukaiset lisenssit on määritelty, enintään 15 työpäivän kuluessa aluehallintojen on julkaistava verkkosivustollaan luettelo pienimuotoisista jalostusyrityksistä, joilla on oikeus siirtyä teolliseen käyttöön , ja ilmoitettava yrityksen tyyppi (suoraan ihmisravinnoksi – DHC –, välilliseen ihmisravinnoksi – IHC – tai muuhun kuin elintarvikekäyttöön). Luettelo toimitetaan enintään viiden kalenteripäivän kuluessa kalastuksen pääosastolle ihmisravinnoksi ja välilliseen ihmisravinnoksi.

Tästä hetkestä lähtien mainituilla laitoksilla on 24 kuukautta (2 vuotta) aikaa vastaavan luettelon julkaisemisesta mukautua teolliseen luokkaan. Tänä aikana ne tunnustetaan edelleen väliaikaisesti pienimuotoisiksi.

Makrolevien viljelyalalla kehitetään virallinen kaava vakiokapasiteetin määrittämiseksi.

Valvonta-, tarkastus- ja seuraamusvirasto ottaa yhteistyössä aluehallintojen kanssa käyttöön valvontamekanismit ja myöntää alkuperätodistukset, joilla taataan makrolevien laillinen alkuperä. Alkuperätodistus on pakollinen asiakirja koko tuotanto- ja jakeluketjussa.

Alueellisten viranomaisten on toimitettava kaikki myönnetyt pienkalastuksen lisenssit pienkalastuksen pääosastolle sisällytettäväksi kansalliseen tietokantaan. Niiden on myös julkaistava 10 päivän kuluessa asetuksen voimaantulosta päivitetty luettelo kaikista makrolevien jalostusyrityksistä alueellaan.

Nykyisissä säännöissä tehdään ero käsityöläisyritysten (käsityö tai perusoperaatiot) ja teollisuusyritysten (monimutkainen jalostus, erikoistuneet laitteet ja resurssien syvällisempi jalostus) välillä. Tuotantoministeriö vahvistaa 120 päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta virallisen kaavan teollisuusyritysten vakiokapasiteetin määrittämiseksi.

Tämä maa on kieltänyt merilevän kaupan, jota harjoittavat kiinalaiset yritykset, joilla ei ole teollista toimilupaa maan eteläosassa.

Lainsäädäntö laajentaa makrolevien viljelyalan tuotteiden alkuperän ja jäljitettävyyden valvontaa.

Toisaalta on vahvistettu, että yritykset, jotka jalostavat makrolevää ihmisravinnoksi (suoraan tai välillisesti), tarvitsevat terveysviranomaisten luvan, kun taas yritykset, jotka harjoittavat yksinomaan ei-elintarviketuotantoa, vapautetaan tästä lisenssivaatimuksesta.

Tehdyt muutokset tähtäävät makrolevien jalostuksen asianmukaiseen sääntelyyn, alan modernisoinnin edistämiseen, elintarviketurvallisuuden ja tuotteiden jäljitettävyyden valvonnan tehostamiseen sekä meren ekosysteemin ja kalastajayhteisöjen etujen suojeluun. Uusi lisenssijärjestelmä on keskeinen askel kohti tämän uuden alan kestävää ja säänneltyä kehitystä.

Miten määritellään teollinen merilevän viljely?

Korkeimman asetuksen nro 024-2025-PRODUCE mukaan teollinen merilevän jalostusyritys määritellään erikoistuneiden toimintojen kokonaisuudeksi, jolla muutetaan vesieliöstöresursseja, olipa kyse sitten keinotekoisesta kuivauksesta, yhdisteiden uuttaminen, johdannaisten (kuten agar, karraginaani tai alginaatit) tuotanto, käyttäen jauhatuslaitteita ja lisälaitteita.

Nämä toiminnot sisältävät pienien hiukkasten erottamisen tai muita monimutkaisia menetelmiä, joita sovelletaan vesiluonnonvaroihin. Tuotantoministeriön mukaan niiden käyttötarkoitus voi olla suora ihmisravinto, välillinen ihmisravinto tai muut kuin elintarvikekäyttöön liittyvät tarkoitukset.

Makroleväteollisuus Perussa

Vuonna 2024 Peru vei 24 535,90 tonnia merimakrolevää 21,5 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta , mikä on merkittävä osuus kansainvälisillä markkinoilla. Tammikuusta toukokuuhun 2025 vienti oli 18 569,17 tonnia, arvoltaan 14,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria FOB-ehdoin.

Tämä osoittaa merkittävän viennin kasvun kyseisellä ajanjaksolla ja kyseisellä alalla. Tämän resurssin tärkeimmät vientialueet ovat Ica ja Arequipa, ja tärkeimmät markkina-alueet ovat Kiina (96 % kokonaismäärästä), Tanska ja Ranska.

Vientiyrityksistä erottuvat Globe Seaweed Internacional SAC ja Pacífico Algas Arequipa SAC. Mongabay Latam -tutkimuksen mukaan ensimmäinen näistä yrityksistä, yhdessä Algas Sudamérica SAC:n kanssa, on kiinalaisten omistuksessa ja hallitsee Etelä-Perun markkinoita ilman tarvittavia lupia teolliseen käyttöön.

Tämä maa on kieltänyt merilevän kaupan, jota harjoittavat kiinalaiset yritykset, joilla ei ole teollista toimilupaa maan eteläosassa.

Peru ei kuitenkaan kehitä makrolevien tuotannon teollistamista.

Tällaisesta vientikehityksestä huolimatta valtaosa Perun makrolevistä myydään luonnontilaisina, toisin kuin muissa maissa, jotka teollistavat tämän luonnonvaran ja jalostavat siitä korkeamman lisäarvon tuotteita lääke-, kosmetiikka-, tekstiili- ja muille teollisuudenaloille.

Tuotantoministeriön (PRODUCE) mukaan makrolevien jalostuslaitosten puuttuminen Perusta rajoittaa mahdollisuuksia luoda lisäarvoa ja virallisia työpaikkoja sekä monipuolistaa vientituotteita ja lisätä verotuloja. Kansallisella tasolla makrolevien jalostuslaitosten puuttuminen heikentää Perun kilpailukykyä verrattuna maihin, jotka ovat jo luoneet teollisia arvoketjuja näille tuotteille.

Sektorin kasvu on ilmeistä myös useiden jalostusyritysten (kuivaus, jauhaminen, pakkaaminen) olemassaolosta Arequipan ja Ikan alueilla. Heikot säännökset ja ongelmat lupien saamisessa ja valvonnassa rajoittavat kuitenkin tämän sektorin laajentumista ja modernisointia, mikä vaikuttaa kielteisesti taloudelliseen hajauttamiseen ja työpaikkojen luomiseen tuotantoalueilla.